Täl­lä ker­taa kur­ka­taan Lon­too­seen ja kat­so­taan miten raken­ta­mi­nen siel­lä hoi­tuu. Tämä on ensim­mäi­nen osa Lon­too-aiheis­ta blo­gi­sar­jaa, jos­sa tutus­tu­taan Lon­toon kau­pun­ki­suun­nit­te­luun, raken­ta­mi­seen sekä kes­tä­vän kehi­tyk­sen tavoit­tei­siin ja ilmastotoimiin. 

Englan­nis­sa raken­ta­mi­nen mää­räy­tyy ylim­mäl­lä tasol­la val­ta­kun­nal­li­sel­la kaa­val­la (Natio­nal Plan­ning Policy Fra­mework) jota hal­lin­noi Asu­mis-, yhtei­sö- ja pai­kal­lis­hal­lin­non minis­te­riö. Tämä kaa­va vas­taa Suo­men ‘Val­ta­kun­nal­li­sia aluei­den­käyt­tö­ta­voit­tei­ta’, jot­ka poh­jau­tu­vat Suo­men maan­käyt­tö- ja raken­nus­la­kiin. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa, val­ta­kun­nal­li­sil­la sään­nök­sil­lä var­mis­te­taan maan eril­li­sil­le hal­lin­toa­lueil­le suur­piir­tei­set yhtei­set tavoit­teet, käy­tän­nöt ja kes­tä­vän kehi­tyk­sen toi­met. Toi­sin kuin Suo­mes­sa, mis­tä löy­tyy vie­lä lisäk­si eril­li­set maa­kun­ta­kaa­vat, Englan­nin hal­lin­toa­lueil­la (regions) ei ole omia kaa­vo­ja, sil­lä nämä pois­tet­tiin käy­tös­tä vuon­na 2010. Sen sijaan, Englan­nis­sa hal­lin­to­pii­reil­lä (districts) on suu­rem­pi vas­tuu omien aluei­den­sa suun­nit­te­lus­sa, teh­den omat pai­kal­li­set kaa­van­sa. Näis­sä mää­räy­ty­vät mm. näi­den aluei­den asu­mi­sen ja raken­ta­mi­sen tavoit­teet, pai­kal­li­set infra­struk­tuu­ri­pro­jek­tit, kes­tä­vä kehi­tys ja pal­ve­lut pai­kal­li­sel­la tasol­la. Suo­mes­sa tätä vas­taa kun­ta­ta­son yleis­kaa­vat. Vii­mei­se­nä ja kaik­kein yksi­tyis­koh­tai­sim­pa­na, Englan­nis­sa ovat käy­tös­sä vie­lä naa­pu­rus­to­kaa­vat, jot­ka otet­tiin käyt­töön vuon­na 2011. Nämä tuo­vat pai­kal­li­set asuk­kaat mukaan suun­nit­te­lu­pro­ses­siin yhtei­sen suun­nit­te­lu­foo­ru­min kaut­ta, antaen heil­le enem­män pää­tös­val­taa omis­ta naa­pu­rus­tois­taan. Suo­mes­sa samaa tasoa vas­taa ase­ma­kaa­va, mut­ta vas­taa­van­lais­ta pai­kal­lis­ten asuk­kai­den osal­lis­tu­mis­me­ka­nis­mia ei ole käytössä. 

Tha­mes-joki, Lon­too.
Kuva: Jose­fii­na / Tri­fa­mi 3D

Lon­too on hie­man poik­keus­ta­paus seu­ra­ten omaa jär­jes­tel­mään­sä alue­suun­nit­te­lus­sa. Tääl­lä alue­suun­nit­te­lua hal­lin­noi por­mes­ta­ri, jon­ka vas­tuul­la on muo­dos­taa stra­te­gi­nen suun­ni­tel­ma koko Lon­toon alu­eel­le. Tämän lisäk­si, eril­li­sil­lä Lon­toon kau­pun­gi­no­sil­la on pää­tös­val­ta omis­ta alueis­taan ja näi­den vas­tuul­la on muo­dos­taa omat pai­kal­li­set suun­ni­tel­man­sa. Näi­den on kui­ten­kin olta­va yhden­mu­kai­sia Lon­toon ylei­sen stra­te­gi­sen suun­ni­tel­man kans­sa. Tämä stra­te­gi­nen suun­ni­tel­ma, nimel­tään Lon­don Plan, muo­dos­taa Lon­tool­le talou­del­li­set-, lii­ken­teel­li­set-, ympä­ris­töl­li­set- sekä yhteis­kun­nal­li­set mää­räyk­set. Näi­den lisäk­si, por­mes­ta­ri tekee myös pää­tök­set asu­mi­ses­ta, tur­val­li­suu­des­ta, ter­vey­des­tä ja kult­tuu­ris­ta. Kysei­nen suun­ni­tel­ma myös mm. vaa­tii Lon­too­seen raken­net­ta­van vuo­sit­tain 52,285 uut­ta asun­toa seu­raa­van kym­me­nen vuo­den ajan, jois­ta vähin­tään 50% on olta­va koh­tuu­hin­tais­ta asu­mis­ta, Lon­toon viher­vyön suo­je­le­mis­ta (vih­reä vyö­hy­ke Lon­toon ympä­ril­lä mikä rajoit­taa kau­pun­gin lii­al­li­sen leviä­mi­sen) sekä ilman­laa­dun mer­kit­tä­vää paran­ta­mis­ta. Lon­too suun­ni­tel­ma myös mai­nit­see kier­to­ta­lou­den tar­peen, kan­nus­taen jät­teen mää­rän vähen­tä­mi­seen myös raken­nus­sek­to­ril­la. Kaik­kein kun­nian­hi­moi­sin tavoi­te on kui­ten­kin vaa­tia Lon­toos­ta tule­van hii­li­neut­raa­li kau­pun­ki vuo­teen 2030 mennessä. 

Tätä tavoi­tet­ta edis­tää Lon­toon ympä­ris­tö stra­te­gia (Lon­don Envi­ron­ment Stra­te­gy), joka pyr­kii ede­saut­ta­maan vih­reän infra­struk­tuu­rin käyt­töä, kier­rä­tyk­sen lisää­mis­tä, ener­gia­te­hok­kaam­pien raken­nus­ten vaa­ti­mis­ta, parem­pien käve­ly- ja pyö­räi­ly­reit­tien raken­ta­mis­ta sekä pai­kal­lis­tet­tua ener­gian­tuo­tan­toa uusiu­tu­vis­ta ener­gia­läh­teis­tä. Näil­lä voi­daan paran­taa ilman­laa­tua, lie­ven­tää tul­vi­mis­ta, alen­taa kau­pun­kien läm­pö­saa­re­keil­miö­tä (ilmiö mis­sä kau­pun­gin kes­kus­tas­sa on kor­keam­pi läm­pö­ti­la kuin ympä­röi­vil­lä alueil­la), vähen­tää kaa­to­pai­kal­le jou­tu­vaa jätet­tä, alen­taa hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jä sekä vähen­tää auto­jen mää­rää ja melusaas­tet­ta. Par­haim­mas­sa tapauk­ses­sa nämä voi­vat paran­taa ihmis­ten ter­veyt­tä ja jopa lisä­tä kes­ki­mää­räis­tä eli­ni­kää. Lon­toos­sa näi­den saa­vut­ta­mi­nen on eri­tyi­sen tär­ke­ää, sil­lä tut­ki­mus­ten mukaan 99% Lon­toon alueis­ta ylit­tää Maa­il­man ter­veys­jär­jes­tö WHO:n aset­ta­mat suo­si­tuk­set pien­hiuk­ka­sil­le (PM2.5), jol­loin ilma on hai­tal­lis­ta ter­vey­del­le. Onkin arvioi­tu, että ilman­saas­teet aiheut­ta­vat Lon­toos­sa vuo­sit­tain 9400 yli­mää­räis­tä kuo­le­maa. Ilman­saas­tei­den alu­eel­li­nen jako on myös hyvin epä­ta­sai­ses­ti jakau­tu­nut­ta ja pahim­mat kes­kit­ty­mät ovat vähä­va­rai­sim­mil­la alueil­la. Näil­lä alueil­la elin­ajan odo­te on pie­nem­pi kuin rik­kaam­mil­la alueil­la, min­kä vuok­si Lon­toon asuk­kai­den kes­ki­mää­räi­nen elin­aja­no­do­te vaih­te­lee 19 vuo­del­la riip­puen kaupunginosasta. 

Tämän vuok­si onkin tär­ke­ää, että ilmas­to­toi­mis­sa ja kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­sa vähä­va­rai­sim­mat naa­pu­rus­tot lai­te­taan etusi­jal­le, sil­lä nämä alu­eet ovat kaik­kein haa­voit­tu­vim­mas­sa ase­mas­sa ilmas­ton­muu­tok­sen hai­tal­li­sil­le vai­ku­tuk­sil­le. Näin kes­tä­vän kehi­tyk­sen hyö­dyt jakau­tu­vat kai­kil­le oikeu­den­mu­kai­ses­ti, ja tasa-arvoa ja ympä­ris­tö­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta voi­daan edistää. 

Kir­joit­ta­ja on kau­pun­ki­suun­nit­te­lun opis­ke­li­ja Pet­ra Elo, joka tekee mais­te­rin­tut­kin­to­aan Lontoossa.